tiistai 19. maaliskuuta 2013

Storm Front: Velhodekkarin alkuosa

Jim Butcher:
The Dresden Files 1: Storm Front (2000)


Yksi tummanpuhuva dekkari fantasiatäytteellä, kiitos!

Harry Dresden on ammattivelho. Leipänsä – känttynsä – hän saa yliluonnollisia juttuja tutkivan yksityisetsivän hommista. Tummanpuhuvassa ja sateisessa Chicagossa niitä näyttää riittävän; osia on sarjaan ilmestynyt jo neljätoista.

Joitakin vuosia sitten näyttivät telkkarissa Dresdenistä tehtyä sarjaa, ja muistan sitä silloin katsoneeni. Sarja sinänsä ei jäänyt kovinkaan vahvasti mieleen, mutta jo silloin halusin myös lukea näitä. Nyt vihdoin muistin sitten kirjastosta etsiä käsiini tämän ensimmäisen osan.

Monica-niminen nainen palkkaa Harryn etsimään miestään, joka saattaa olla sekaantunut mystisiin puuhiin. Samalla Harry auttaa poliisia tutkimaan murhatapauksia, joissa taikuuden avulla uhrien sydämet on revitty rinnasta ulos. Kaupunkia villitsee myös uusi huume, joka saa ihmiset näkemään maailman uudella tavalla.

Kenellekään koskaan dekkareita selanneelle (tai katsoneelle) ei liene mikään yllätys, että erilliset tapaukset alkavat kiertyä yhteen lopussa. Enemmän kuin mitään muuta, teos onkin dekkari, joka nyt vain sattuu olemaan täytetty yliluonnollisella täytteellä.

Hahmot ovat noir-dekkarien vakiokamaa. Pääosan yksityisetsivähahmo – ja kertoja – on melankolisuuteen ja angstaamiseen taipuvainen miekkonen, jonka kerronta on kuivakkaan mustaa. Hänet ympäröidään useilla naishahmoilla – tietysti hyvännäköisillä. Näihin kuuluu mm. kovapintainen (mutta söpö) naispoliisi, napakka toimittaja (eli tumma kaunotar) sekä viettelevä bordellin omistajatar (vampyyri). Heitetään mukaan vielä jokunen mieshahmo, mafioso ja yksi kissa, niin soppa on valmis.

Voisi ajatella, että onpa kliseistä, mutta ei se ihan niin mene. Yliluonnollinen näkökulma tuo tarinaan uutta. Oikeastaan voisi jopa sanoa, että toimiakseen tämä vaatii juuri näitä ennalta tunnistettavia hahmoja, jotka on jo kohdannut niin monta kertaa ennenkin, mutta yleensä realistisemmassa ympäristössä.

Taikuus on oleellinen osa tarinaa, ei pelkkää kuorrutusta. Vaikka dekkarielementit ovatkin teoksessa vahvoja, ovat ne kuitenkin vain toinen puolikas; vasta fantasian kanssa se muodostaa kokonaisuuden.

Taikuuden toiminta on toteutettu teoksessa kiinnostavasti. Se on kuin energiaa, jota velho voi ohjata haluamaansa suuntaan. Mikään ei kuitenkaan ole lukkoon lyötyä: esimerkiksi taikajuomien reseptit vaihtelevat tekijän mukaan. Ainesten merkitys velholle itselleen on oleellista niiden käyttämisessä. Toimii mielenkiintoisemmin kuin Harry Potterissa.

Storm Front on selvästi ajateltu alkuosaksi sarjalle. Hahmoja vasta esitellään – esimerkiksi Bob, pääkalloa asuttava henki, jää vielä hyvin vähäiselle huomiolle. Maailmaan kuuluvia fantasiaelementtejä vain hiukan vilkaistaan. Jään haluamaan lisää. Onneksi seuraava osa on kirjastosta jo lainassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti