Charlaine Harris:
Dead as a Doornail
(2005)
Definitely Dead
(2006)
All Together Dead
(2007)
From Dead to Worse
(2008)
Dead and Gone
(2009)
Nyt olen sitten
ahmaissut vähän pidemmälle tätä Louisanaan sijoittuvaa
vampyyrisaagaa. Aika lailla näitä lukiessa saa mitä odottaa, eli
Charlaine Harris ei ole mennyt muuttamaan menestykseen johtanutta
reseptiään. Alkupään osista kirjoitinkin jo aiemmin.
Sookie
Stackhouse toistaa roolinsa sankarittarena.
Tarjoilijan työt, satunnaiset ajatustenlukukeikat vampyyreille,
ympärillä pörräävät yliluonnollista laatua olevat miehet:
mikään ei tunnu muuttuneen. Paitsi ehkä se, että Sookie on
uponnut ja uppoaa edelleen yhä syvemmälle ja syvemmälle
yliluonnollisten alakulttuureihin. En paljon halua paljastaa osien
juonesta, etten pilaa keneltäkään yllätyksiä, mutta ehkä
kuitenkin jotain uskaltaa sanoa.
Dead as a Doornailissa
Sookien veli Jason on muuttumassa ihmispuumaksi, Bon Tempsissa
ammutaan muodonmuuttajia ja kaiken lisäksi vielä lähikaupungin
ihmissusilaumalle valitaan uutta johtajaa. Ja kaiken tämän keskellä
on myös telepaattisankarittaremme.
Definitely Deadissa,
Sookie lähtee New Orleansiin selvittämään serkkunsa Hadleyn
perintöä ja joutuu tietysti paikallisten vamppien silmätikuksi,
erityisesti Louisianan kuningattaren.
Seitsemännessä
kirjassa (All Together Dead)
on käynnissä vampyyritapaaminen Rhodesissa, jonne Sookie lähtee
osana kuningattaren seuruetta. Luvassa kosolti vampyyripolitiikkaa.
From Dead to Worse
käsittelee yliluonnollisia reviirikiistoja. Sekä paikallista
ihmissusilaumaa että vampyyrikommuunia uhkaavat ulkopuoliset
valloittajat.
Dead and Gonessa
keskitytään erityisesti keijuihin: käynnissä on valtataistelu,
jonka keskelle Sookie on tahtomattaan joutunut pelinappulaksi.
Pää
alkaa jo ihan höttöytyä,
kun näitä putkeen lukee. Mutta oikeastaan nämä ovat mitä
oivallisinta materiaalia putkeen luettavaksi. Harrisin kieli on
sujuvaa ja vetävää, ei mitenkään korkeakirjallista. Toimintaa ja
suvantokohtia annostellaan sopivissa määrin. Aivot voi heittää
narikkaan kun avaa Sookie-kirjan, sillä ajattelua ne eivät juuri
vaadi.
Toisaalta,
kun niitä lukee monta peräkkäin, alkaa enemmän ärsyttää jotkin
asiat. Erityisesti tulee välillä sellainen olo, kuin tapahtumat
olisivat vähän sinne päin. Toisin sanoen siihen tyyliin, että
”nyt nää menis tänne ja sit nää tekis näin...” Hiukan
lapsellisen oloista menoa. Mainitaanpa esimerkki: All
Together Deadin vamppikokous on
kuin joku kämäinen messutapahtuma, sarjisfestarit tai kirjamessut
tai jotain sellaista. Vähän epäilyttää.
Sellaisenkin
eron huomaa alkupään kirjoihin verrattuna, että seksiä on
selvästi vähemmän. Toki miehistä maailmaa vatvotaan sinne sun
tänne, ja lähelläkin käydään ainakin ajatuksissa, mutta
varsinaisia seksikohtauksia on paljon harvemmin. Uutena miehenä
kuvioihin tulee ihmistiikeri Quinn, ja lisäksi vanhat
miestuttavuudet kiertelevät edelleen Sookien ympärillä. Ja tämä
on vielä pakko sanoa: miksi Sookie ei koskaan mainitse tyydyttävänsä
itseään? Monesti korostetaan, kuinka suuri on hänen himonsa, eikä
seksin kuvaamista vampyyrien tms. kanssa juurikaan arastella. Joskus
kerrotaan kuin ohimennen jonkin tai jonkun kuuluvan neitosen
fantasiointimateriaaliin yksinäisinä hetkinä. Tuntuukin siis kovin
kummalliselta, että aiheesta ei sen tarkemmin puhuta, vaikka
väleihin mahtuu sellaisiakin aikoja, jolloin Sookiella ei ole miestä
kierrossa. Onko itsetyydytys niin paljon häpeällisempää kuin
seksi jonkun toisen kanssa? Ei siinä pitäisi olla mitään
arasteltavaa.
Yksittäisten
kirjojen juonet alkavat hajautua yhä enemmän. Alkupään osissa
keskityttiin selkeämmin yhteen ongelmaan kerrallaan, ja draaman
kaari oli paremmin havaittavissa. Sarjan pidetessä voi kuitenkin
alkaa huomata yhä enemmän kirjasta toiseen jatkuvia lankoja, jotka
eivät välttämättä varsinaisesti liity jonkin tietyn teoksen
pääjuoneen juuri ollenkaan. Jatkuvuutta on, mutta vielä keskellä
sarjaa on mahdotonta sanoa, syntyykö kokonaisuudesta yhtenäinen
tarina, yksi moniosainen eepos Sookien matkasta maailman ihmeisiin.
Suomeksi
nämä osat ovat Verta
sakeampaa, Veren
perintö, Pahan veren
valtakunta, Veren
sitomat ja Pedon veri.
Kuten aiemminkin, ne on julkaissut Gummerus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti