perjantai 1. helmikuuta 2013

Sookie Stackhouse 5-9: Sama meno jatkuu

Charlaine Harris:
Dead as a Doornail (2005)
Definitely Dead (2006)
All Together Dead (2007)
From Dead to Worse (2008)
Dead and Gone (2009)


Nyt olen sitten ahmaissut vähän pidemmälle tätä Louisanaan sijoittuvaa vampyyrisaagaa. Aika lailla näitä lukiessa saa mitä odottaa, eli Charlaine Harris ei ole mennyt muuttamaan menestykseen johtanutta reseptiään. Alkupään osista kirjoitinkin jo aiemmin.

Sookie Stackhouse toistaa roolinsa sankarittarena. Tarjoilijan työt, satunnaiset ajatustenlukukeikat vampyyreille, ympärillä pörräävät yliluonnollista laatua olevat miehet: mikään ei tunnu muuttuneen. Paitsi ehkä se, että Sookie on uponnut ja uppoaa edelleen yhä syvemmälle ja syvemmälle yliluonnollisten alakulttuureihin. En paljon halua paljastaa osien juonesta, etten pilaa keneltäkään yllätyksiä, mutta ehkä kuitenkin jotain uskaltaa sanoa.

Dead as a Doornailissa Sookien veli Jason on muuttumassa ihmispuumaksi, Bon Tempsissa ammutaan muodonmuuttajia ja kaiken lisäksi vielä lähikaupungin ihmissusilaumalle valitaan uutta johtajaa. Ja kaiken tämän keskellä on myös telepaattisankarittaremme.

Definitely Deadissa, Sookie lähtee New Orleansiin selvittämään serkkunsa Hadleyn perintöä ja joutuu tietysti paikallisten vamppien silmätikuksi, erityisesti Louisianan kuningattaren.

Seitsemännessä kirjassa (All Together Dead) on käynnissä vampyyritapaaminen Rhodesissa, jonne Sookie lähtee osana kuningattaren seuruetta. Luvassa kosolti vampyyripolitiikkaa.

From Dead to Worse käsittelee yliluonnollisia reviirikiistoja. Sekä paikallista ihmissusilaumaa että vampyyrikommuunia uhkaavat ulkopuoliset valloittajat.

Dead and Gonessa keskitytään erityisesti keijuihin: käynnissä on valtataistelu, jonka keskelle Sookie on tahtomattaan joutunut pelinappulaksi.

Pää alkaa jo ihan höttöytyä, kun näitä putkeen lukee. Mutta oikeastaan nämä ovat mitä oivallisinta materiaalia putkeen luettavaksi. Harrisin kieli on sujuvaa ja vetävää, ei mitenkään korkeakirjallista. Toimintaa ja suvantokohtia annostellaan sopivissa määrin. Aivot voi heittää narikkaan kun avaa Sookie-kirjan, sillä ajattelua ne eivät juuri vaadi.

Toisaalta, kun niitä lukee monta peräkkäin, alkaa enemmän ärsyttää jotkin asiat. Erityisesti tulee välillä sellainen olo, kuin tapahtumat olisivat vähän sinne päin. Toisin sanoen siihen tyyliin, että ”nyt nää menis tänne ja sit nää tekis näin...” Hiukan lapsellisen oloista menoa. Mainitaanpa esimerkki: All Together Deadin vamppikokous on kuin joku kämäinen messutapahtuma, sarjisfestarit tai kirjamessut tai jotain sellaista. Vähän epäilyttää.

Sellaisenkin eron huomaa alkupään kirjoihin verrattuna, että seksiä on selvästi vähemmän. Toki miehistä maailmaa vatvotaan sinne sun tänne, ja lähelläkin käydään ainakin ajatuksissa, mutta varsinaisia seksikohtauksia on paljon harvemmin. Uutena miehenä kuvioihin tulee ihmistiikeri Quinn, ja lisäksi vanhat miestuttavuudet kiertelevät edelleen Sookien ympärillä. Ja tämä on vielä pakko sanoa: miksi Sookie ei koskaan mainitse tyydyttävänsä itseään? Monesti korostetaan, kuinka suuri on hänen himonsa, eikä seksin kuvaamista vampyyrien tms. kanssa juurikaan arastella. Joskus kerrotaan kuin ohimennen jonkin tai jonkun kuuluvan neitosen fantasiointimateriaaliin yksinäisinä hetkinä. Tuntuukin siis kovin kummalliselta, että aiheesta ei sen tarkemmin puhuta, vaikka väleihin mahtuu sellaisiakin aikoja, jolloin Sookiella ei ole miestä kierrossa. Onko itsetyydytys niin paljon häpeällisempää kuin seksi jonkun toisen kanssa? Ei siinä pitäisi olla mitään arasteltavaa.

Yksittäisten kirjojen juonet alkavat hajautua yhä enemmän. Alkupään osissa keskityttiin selkeämmin yhteen ongelmaan kerrallaan, ja draaman kaari oli paremmin havaittavissa. Sarjan pidetessä voi kuitenkin alkaa huomata yhä enemmän kirjasta toiseen jatkuvia lankoja, jotka eivät välttämättä varsinaisesti liity jonkin tietyn teoksen pääjuoneen juuri ollenkaan. Jatkuvuutta on, mutta vielä keskellä sarjaa on mahdotonta sanoa, syntyykö kokonaisuudesta yhtenäinen tarina, yksi moniosainen eepos Sookien matkasta maailman ihmeisiin.

Suomeksi nämä osat ovat Verta sakeampaa, Veren perintö, Pahan veren valtakunta, Veren sitomat ja Pedon veri. Kuten aiemminkin, ne on julkaissut Gummerus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti